Kissa pöydälle

Suomalainen yhteiskunta kasvattaa meistä piiloutujia. Ongelmista ei puhuta ennen kuin ne räjähtävät käsiin. Minulla on ollut kovastikin vaikeuksia sopeutua tuohon normiin. Olen aina ollut suorasanainen ja vihaan lukea rivien välistä, uudelleen ja uudelleen. Miksei se soita ja ota yhteyttä? Miksi se sanoi noin, miksei suoraan? Miksi miksi ja miksi? Joku on mutta mikä!? Pelätään koko ajan että asiat räjähtää käsiin jos asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Koko ajan tanssitaan nuoralla ja odotellaan milloin kova tuuli iskee ja tiputtaa sinut omalta kapealta narultasi. Kaikki paotaan sisälle tai sitten puhutaan siitä kuinka vaikkapa joku oli sellainen ja tuollainen,-kaikille muille paitsi sille jota asia oikeasti koskee.

Joskus tekee hyvää puhdistaa ilmaa. Sanotaanko näin että se on melkein välttämätöntä. Avioliitossa, ystävyys-suhteissa, joka puolella. Uusissa ystävyyssuhteissa usein se ensimmäinen riita ratkaisee ja ylpeys ja se minkälaisen kolhun se jätti. Oikea ystävyys kestää kolhut, antaa anteeksi.

"Ystävä on ihminen, johon ei tarvitse yritää tehdä vaikutusta."

Samoin vahvassa avioliitossa. Ilmaa uskalletaan puhdistaa, uskalletaan antaa toiselle tilaa. Ei tarvitse pelätä milloin kaikki päättyy.

"Kaikki, mikä nähdään rakkauden silmin, on kaunista". - Christian Morgenstern

Voit aikasi olla ilkeä toiselle, mutta jossakin vaiheessa se loppuu, toisen sietokyky nimittäin. Pitäisi muistaa, oli kyse kuinka läheisestä ihmisestä tahansa, ketään ei saa käyttää likakaivona.

Pitäisi muistaa antaakin jos jatkuvasti on ottamassa.

Pitäisi kuunnella ja ymmärtää oikeasti mitä toinen sanoo.

Ystävyyden kuin myös mitä ilmeisemmin, avioliitonkin eteen on tehtävä lujasti hommia. Toisaalta hyvä ystävyys tai avioliitto antaa mahdollisuuden myös sitten rentoutua, olla vaan, vaikka puhumatta.