Paha olo

Tässä meni hyvä ajanjakso, en edes käynyt täällä blogissa, mutta nyt jonkunlainen paha olo on palannut. Eikä käynti erään ystävän luona auttanut siihen. Ystävälläni on kaksi sijaislasta omien lapsiensa lisäksi ja sitten siellä istuessa tuli keskusteltua lapsien ongelmista ja heidän biologisista vanhemmistaan. Mulla tuli saman tien kaikki omat muistot mieleen. Ja sitten tuli niistäkin puhuttua. Vierailun jälkeen on ollut paha olo. Paha olo hänen sijaislapsiensa puolesta ja paha olo omasta menneisyydestä.

Ei tästä elämästä saa normaalia tekemälläkään. Menneisyys nostaa päätään vähän väliä. Ja musta tuntuu että mulla on jonkunlaisia tunne-elämän ongelmia. Loukkaannun liian herkästi, luulen asioita liian herkästi. Välitän liikaa. En saa edes tervettä "I dont care"-asennetta päälle.

Toisessa blogissani olen kertonut olevani juuri nyt työtön. Haa, sepä ei tee kovin hyvää liikaa ajattelevalle ihmiselle sillä aikaa on rutkasti asioiden vellomiseen.

Ja mikä oli tämän postauksen pointti tai punainen lanka. Sitä ei tainnut olla. Tulin kertomaan kuulumisiani pitkästä aikaa.

Vanhojen tekstieni kommentoijille: olen lukenut kaikki kommenttinne mutta en tiedä mitä tekstiä ne koskee joten en voi kommentoida takaisin. Jos kommentoitte jotakin vanhaa tekstiä, merkitkää vaikka sulkuihin postauksen otsikko jotta saan sen kaivettua muiden tekstien joukosta ja käydä siellä vastaamassa teille.

Osa kommenteista oli tosi surullisia. Haluaisin auttaa tai olla tukemassa teitä. Toivottavasti luette tämän postauksen ja kuulen teistä vielä. Varmasti tunnistatte tästä itsenne. Voimia meille kaikille!