Tässä meni hyvä ajanjakso, en edes käynyt täällä blogissa, mutta nyt jonkunlainen paha olo on palannut. Eikä käynti erään ystävän luona auttanut siihen. Ystävälläni on kaksi sijaislasta omien lapsiensa lisäksi ja sitten siellä istuessa tuli keskusteltua lapsien ongelmista ja heidän biologisista vanhemmistaan. Mulla tuli saman tien kaikki omat muistot mieleen. Ja sitten tuli niistäkin puhuttua. Vierailun jälkeen on ollut paha olo. Paha olo hänen sijaislapsiensa puolesta ja paha olo omasta menneisyydestä.
Ei tästä elämästä saa normaalia tekemälläkään. Menneisyys nostaa päätään vähän väliä. Ja musta tuntuu että mulla on jonkunlaisia tunne-elämän ongelmia. Loukkaannun liian herkästi, luulen asioita liian herkästi. Välitän liikaa. En saa edes tervettä "I dont care"-asennetta päälle.
Toisessa blogissani olen kertonut olevani juuri nyt työtön. Haa, sepä ei tee kovin hyvää liikaa ajattelevalle ihmiselle sillä aikaa on rutkasti asioiden vellomiseen.
Ja mikä oli tämän postauksen pointti tai punainen lanka. Sitä ei tainnut olla. Tulin kertomaan kuulumisiani pitkästä aikaa.
Vanhojen tekstieni kommentoijille: olen lukenut kaikki kommenttinne mutta en tiedä mitä tekstiä ne koskee joten en voi kommentoida takaisin. Jos kommentoitte jotakin vanhaa tekstiä, merkitkää vaikka sulkuihin postauksen otsikko jotta saan sen kaivettua muiden tekstien joukosta ja käydä siellä vastaamassa teille.
Osa kommenteista oli tosi surullisia. Haluaisin auttaa tai olla tukemassa teitä. Toivottavasti luette tämän postauksen ja kuulen teistä vielä. Varmasti tunnistatte tästä itsenne. Voimia meille kaikille!
lauantaina, lokakuuta 30
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ikävää, että paha olo on tullut taas pinnalle ... Toisaalta luulisi, että puhuminen helpottaa oloa, mutta tietysti se myös tuo asiat taas mieleen ja voi sitämyötä pahentaa oloa ... :(
VastaaPoistaKuvailit luonnettasi ja kutsuit niitä 'tunne-elämän ongelmiksi' - en haluaisi uskoa että ne ovat sitä. Meitä on erilaisia, jotkut loukkaantuu helposti, toiset on hyvin sinisilmäisiä, toiset epäileviä, ja toiset hälläväliä -tyyppejä. Jotkut vähän kaikkea, jotkut ei mitään noista. En usko, että on yhtäkään normia 'normaalille' tai 'terveelle' ... Perusluonnetta ei voi muuttaa, omien hyveiden ja paheiden kanssa pitäisi vain oppia elämään ja hyväksyä itsensä. Jos on jotain ominaisuuksia, mistä itsessään ei pidä, niin toki voi tehdä töitä tai hakea apua niitä ominaisuuksia parantamaan, tai ainakin ymmärtämään ... Toivon, että pääset sujuksi itsesi ja menneisyytesi kanssa ja pystyt keskittymään oman uuden rakentamiseen ja luomiseen... <3
Ainiin, piti vielä sanoa, että mä saan sähköpostiin aina illmoituksen uusista kommenteista missä tahansa postauksessa blogissani. Sähköpostin 'aiheessa' on aina ko. postauksen otsikko, esim. kun tämän hetkiseen postaukseeni joku jättää kommentin, niin sähköpostin 'subject' on tämä:
VastaaPoistaSubject: [MaaMaa Maailmalla] New comment on Yesssss!.
.. eli tuossa näkyy ko postauksen otsikko (Yessss!!) Eikö sulla näy?
:)