Haluan olla juuri sellainen.
Kävimme eilen pitkään yöhön taas keskusteluja mieheni kanssa. Ja ne keskustelut avasivat tilannettani toden teolla. Vastaus on ollut edessäni koko ajan, mutta enhän minä ole nähnyt metsää puilta. Mies avasi suunsa. Onneksi.
Olen pitänyt lapsestamme LIIAN hyvää huolta. Siis oikeasti. Lapsesta voi pitää hyvää huolta, mutta se voi joskus mennä myös liiallisuuksiin niin että muu-ja ennenkaikkea oma elämä kärsii. Kärsittyhän tässä on. ja kaikki ihan omaa syytä. Mies sanoi että ensimmäistä kertaa elämässään on nähnyt lasta hoidettavan näin kuin minulla on tapana. Stressaan ihan kaikesta lapseen liittyvässä. Seuraavassa asioita joista pidän kiinni vaikka sitten henki menisi...
* Lapsen on saatava raitista ilmaa joka päivä noin. 2 tuntia vähintään. Mieluiten leikkien.
* Lapsen on saatava 2 lämmintä ruokaa päivässä, kotiruokia mielellään. Ja eri lihat molemmilla kerroilla. Toinen ruoka klo 11.00 ennen päiväunia ja toinen klo 16-17.
* Joka päivä on saatava kalsiumia, vitamiineja ym. ruoasta.
* Päiväunet 1,5 h - 2 h riippuen päivän vilkkaudesta.
* Karkkia ja herkkuja mieluiten vain karkkipäivänä.
* Hampaat on pakko pestä joka ilta.
* Iltapesu on oltava joka ilta klo 19 jotta sen jälkeen kerkiää syödä, lukea iltasadun ja pestä hampaat.
* Nukkumaan klo 20.00.
* Lapsen olisi joka päivä nähtävä myös muita ihmisiä kun minut ja viikossa myös muita lapsia.
Tuossa joitakin "pakkomielteitä". Niistä luisuminen luultavasti saisi minussa aikaan todella ylisuuren stressin ja hermoromahduksen. Nyt vasta tajusin (miehen avustuksella) kuinka olen todellakin kehittänyt itselleni pakkomielteen! Näkeehän sen jo tästä tekstistäni. Ja oli erittäin terveellistä ja silmiä avaavaa kirjoittaa se tähän ylös! Nyt kun ongelma on tunnistettu, olisi aika tehdä jotain...
Seuraava pulma tuleekin tässä. Kuinka osaisin hellittää ja päästää irti? Mistä tämä hullunkurinen pakkomielle johtuu? Pakko olla hyvä äiti...Täydellinen äiti. En usko että syitä tarvitsee kaukaa hakea.
Mies sanoi: "Tiedäthän, että jos syöt esim. pizzaa joka päivä kahden vuoden ajan, luultavasti saisit siitä yliannostuksen". "Olet tainnut saada yliannostuksen tuosta lapsenhoidosta". Sillä hän tarkoitti sitä pakollista kuviota joka on siis pakko toistaa joka päivä. Järkyttävää...Mutta nyt ongelmani on saanut nimen. Kysymys kuuluukin; mitä minä teen sille?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg){kind=avatar}
Tekstit
Mun mielestä ei ole liian täydelliset "säännöt" nuo sinun, mutta toki välillä voi lipsua tarkoista ajoista ja rutiineista, esimerkiksi lomilla tai juhlapäivinä tms. ....tosin vaikea sanoa, kun en itse ole (vielä) äiti.
VastaaPoistaVarmasti on hyvä kuulla vähän faktoja ulkopuolelta, jotkin omat tavat ja rutiinit ovat itselleen niin itsestäänselvyyksiä tai tiedostomattomiakin (jestas mikä sana!) ettei huomaa jos ei olekaan se paras keino
(ja tulipa sekava lausekin...:D)
Varmaan voit kokeilla miltä tuntuu poiketa edes yhdestä rutiinista joku päivä: huomaat, että ei se vaikuttanutkaan päivän kuluun sen kummemmin :)
Viikonlopun toivotuksia sinulle! :)
Kuulostavat ihan normaaleilta pienen lapsen päiväpuuhilta, mutta. Tässä on se mutta. Ja se on se, että minä stressaan siitä että kaikki sujuvat juuri niin. Mitään muutoksia (yli +-1 h) ei saisi olla, koska maailmani musertuisi. Enkä haluasi ottaa edes riskiä kurkatakseni niitä kortteja. Olisi suuri järkytys jos lapsi jäisikin ilman iltapesua tai jotakin muuta välttämätöntä... Olen kehitellyt päässäni ajatuksen että kaikkeni annan omalle lapselle (haluan olla sitä mitä oma äiti ei koskaan ollut). Mutta nyt on tainnut mennä jo liioittelun puolelle. Minun olisi pystyttävä ottamaan rennommin. En halua missään tapauksessa näyttää kuitenkaan välinpitämättömältä äidiltä vaan ehkä joustavammalta. On kuitenkin hyvä, että ongelma on saanut nimen, sillä nyt se on helpompi korjata. Ainakin voin yrittää.
VastaaPoistaOikein hyvää viikonloppua myös sinulle! :)