Ja taas tultiin tähän.

Flunssan jälkeen aloitin taas aktiivisesti kotijumpan, sain uuden jumppadvd:n postissa ja oli hyvä olo. Sai myös herkutella hyvällä omallatunnolla, koska ylimääräiset kalorit tuli poltettua. Kauan sitä iloa sitten kestikin. Kaksi päivää taas ollut kurkku kipeänä ja kamalan voimaton olo. Aloitin liikkumisen liian nopeasti flunssan jälkeen tai sitten tämä on taas jotakin psyykkistä. Oli miten oli, hermot ovat menneet jo useampaan otteeseen ja taas on tullut äkäiltyä muille perheen jäsenille :( Reilua.

Mikään muu ei voi vihastuttaa enempää kuin voimattomuus. Sormeakaan ei jaksaisi liikuttaa ja koko ajan nukuttaisi.

Ja millä minä parannan pahaa oloani. Sillä mikä on helpointa. Käpertymällä sohvalle syömään ja katsomaan telkkaria. Jäätelöä, sipsejä, suklaata, karkkeja ihan joka ilta. Ja sen jälkeen vielä pahempi olo. Toivotonta. Melkein aina odotan jo iltaa herkutteluhetkineen O:

Tajusin, että näinhän tämä on mennyt aina. Siis ihan aina. Aloitan jonkin liikuntarupeaman iloisin mielin kunnes fysiikka pettää. Yleensä viikon tai kahden jälkeen. Tulee kurkkukipu, leposykkeet ovat huimat ja väsyttää tai sitten jalat alta vievä migreeniputki. Voiko tämä mennä näin aina vaan...Miksi??

Torstaina on seuraava psykologin käynti. Ajattelin ottaa puheeksi jälleen tuon somaattisen puolen ja avautua tunnesyöpöttelystä.

Aiemmin lääkäri selitti viisaasti nelitassu-mallista. Ihmisen elämässä on kuin neljä tukipylvästä, tassua.
- koulu/työ
- terveys
- perhe
- ystävät, harrastukset

Koira pääsee eteenpäin vielä kolmellakin tassulla. Aivan kuten ihminenkin, vaikka yksi tassuista/tukipylväistä puuttuisikin. Jopa kahdellakin tassulla vielä mennään jotenkuten(huonosti tosin), mutta jos jäljellä on enää yksi tassu, tapahtuu kaatuminen. Omassa elämässäni on jotakuinkin "kunnossa" 2 tukipylvästä (perhe, koulu), mutta ne kaksi muuta puuttuvat melkeinpä kokonaan. Horjun jo uhkaavasti, sanoi lääkäri. Tiedänhän minä sen. Sitäpaitsi sairastelu vaikuttaa myös muihin osa-alueisiin.