Tämä viikko on kyllä ollut aikamoista vuoristorataa tunnetasolla. Kai tämäkin joku stressin oire on. Maanantaina alkoi pankkireissun jälkeen tulemaan hiljalleen jonkinasteinen lamaannus. Asuntolainan saaminen mutkistui kun mummo ei suostunut takaamaan sitä summaa mikä olisi jäänyt takaajalle valtion ja asunnon jälkeen. Muita vaihtoehtoja ei ollut enää jäljellä. Lopullinen isku tuli tiistai-iltapäivänä kun sain lopullisen EI-tuomion. Siinä samalla kaikki unelmat tuntuivat lipeävän käsistä, suunnitelmat joita oltiin keritty tekemään jo pitkällekin. Totuushan on se että muiden pankkien tuomiot ovat vielä saamatta. Silti tuntuu että noinkin negatiivinen pohja vesittää kaikki haaveet. Yksi ei riittää paskaan oloon.
Tunteet heilahtavat ääripäästä toiseen. Suuttumuksesta masennukseen. Masennuksesta onneen. Alkaako tässä jo kehittymään jonkinasteisia tunnepuolen häiriöitä. Ne on niin nähty äidissä. Karmiva ajatus olisi nähdä ne myös itsessä joskus. En jaksa pelotella itseäni enempää vaan toivon että tämä on ohimenevää.
Tänään oli psykologi. Hän ei juuri saanut suunvuoroa kun taas yritin tiivistää koko laajan paskaskaalan tuntiin. Mutta lopussa sai kysyttyä, että haluatko että katotaan uutta aikaa? Siis selvä kysymys, ei minkäänlainen toteamus...Tuli paska olo. Olin juuri tunnin verran valittanut (enemmän kuin yleensä) kuinka olen väsynyt ja kaikkea. Sitten kysytään haluanko VIELÄ uutta aikaa (lue: tarviiko sun nyt vielä tulla tänne naukuun veronmaksajien kustannuksella). Kyllä tuli arvoton olo! Arvottomampi kuin aikoihin.
Jos en ole ihan väärin käsittänyt, niin terapiasta pitäisi saada jotakin irti - kuten apua. Ilmeisesti liikaa vaadittu niiltä veronmaksajien rahavaroilta...Tätä se on kun kaikki pyörii rahan ympärillä yhteiskunnassa. Talous menee tietenkin ihmisen hyvinvoinnin edelle. Ainiin! Tosiaan! Kerkisin jo luulla jotain muuta. Muut arvot lakaistaan maton alle suit sait. Olen kapula yhteiskunnan rattaissa??
Uusi aika jäi sitten auki. Mutta jos ja kun me vielä tuon psykologin kanssa tavataan, aion todellakin kertoa mitä mietin viimeisestä...!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg){kind=avatar}
Tekstit
Väkisin masentaa negatiivinen vastaus, varsinkin kun on kyse isosta unelmasta, näin ainakin oletan.
VastaaPoistaMutta elä heitä vielä kirvestä kaivoon, kerta muut pankit ovat vielä auki. *hali*
Toi psykologin toteamus oli ehkä hieman törkeän puoleinen, onko aiemmin kysynyt noin?
Itseltäni kysyttiin aina noin kun kävin pari kertaa terapiassa - siksi kait tulikin paska olo ja lopetin siellä noin vaan käynnit! Vaikka tosiasiassa olisikin tarvinnut juttuseuraa!
Yksi ainut terapeutti 2,5v sitten oli todella kultainen ja lämmin, ainut kenen kanssa synkkäsit kemiat, mutta hän oli vain sijainen :( Itku kieltämättä tuli aikoinaan kun opin luottamaan siihen, sille oli helppo puhua ja sitten tuli kuin pommi taivaan täydeltä kun menin sinne seuraavan kerran ja siellä oli tuntematon heitukka!
Jaksamisia sinulle!
Toivottavasti terapeutti vain valitsi sanansa väärin: tuollainen kysymys olisi muuten kokonaan hyvän terapian kompastuskivi - tähän asti olet tainnut olla ihan tyytyväinen tuohon terapeuttiisi... Toivottavasti terapia jatkuu eikä tule tollaisia "hohhoijaa"-kommentteja terapeutilta.
VastaaPoistaISO HALI!
Elli: kävimme oman pankin kanssa neuvotteluja ja näytti vihreätä valoa, tosin pienemmälle rahasummalle. Nyt katsomme kerrostalo tai rivitalo-osaketta :)
VastaaPoistaPsykologin kommentti oli törkeä kyllä, ajatellen kuitenkin vielä sitä lyhyttä aikaa (3 krt) kun olen siellä käynyt. Suoraan sanottuna mun traumojen ja muun käsitteleminen ei ole muutamalla käynnillä kuitattu vaan saattaa viedä jopa vuosia.
Toivottavasti sinulle Elli löytyy sopiva ihminen myös kenelle voit purkaa asioita hyvillä mielin. *hali*
MaaMaa: niinpä niin, alussa sain positiivisen kuvan ja hyvän mielen, ja harmi että yksi kommentti voi saada mielen myrsyn aikaiseksi meikäläisellä. Minusta juuri psykologin pitäisi olla todella tarkka sanoissaan. *hali takaisin* :))