keskiviikkona, marraskuuta 18

Maailmanlopun meininkiä

Lihaksia nyppii, maha on kipeä ja ahdistus aika isoissa mittasuhteissa. Tuntuu jotenkin niin yksinäiseltä. Meidän pitäisi tehdä perjantaina asuntokaupat ja edes oma äiti ei kannusta asiassa, saati auta millään lailla, päinvastoin. Kaikista negatiivisista puolista on kyllä muistanut mainostaa ja masentaa minut maanrakoon. Eilinen puhelu loppui -haista-paska-lauseeseen, sillä mulla loppu ymmärrys. Haistatin paskat ja löin luurin korvaan. Mun on pakko nähdä jotain rajaa kaiken tämän paskan keskellä. En pysty ottaan enää yhtään lyöntiä vastaan.

Missä on tuki kun sitä tarvitaan?

Kaiken stressaamisen keskellä me tapellaan miehen kanssa kaikista ihan pienistäkin asioista. Lapsi siinä jaloissa kärsii ja joutuu kuuntelemaan. Ilmapiiri on päässyt liian kireäksi. Mistään ei pysty tai kerkiä nauttimaan kun nämä isot stressaavat jutut pyörii mielessä.

En ikinä unohda kuinka äiti opetti maailmanlopusta pari asiaa. Tai suoranaista julistamistahan se oli. Äiti taisi oikein odottaa välillä maailmankaikkeuden loppua. Kiihkouskovaisen saarna meni näin:

Maailmanloppu on raamatun mukaan ennustettu tulevan silloin kun teknologia on mennyt yli (eettiset arvot tms.). Kaikki lähimmäiset käyvät piruiksi toisilleen, kaikki on yhtä riitaa eikä vanhempia enää kunnioiteta missään perheessä. Suvut riitelee. Maailmanloppua ennustaa myös viivakoodien ja mikrosirujen tulo (ne joita istutetaan esim. eläimiin). Kaikki on merkitty saatanalle kuuluvaksi. Kaikissa saatanalle kuuluvissa on joku merkintä, tatuointi, viivakoodi tai mikrosiru. Ja vain sellaiset henkilöt saavat ostaa ja vaihtaa tavaraa (kuten ruokaa toimeen tullakseen). Maapallon luonnonmullistukset saavat jättimäisen mittakaava. Tulee suuria tulvia, maanjäristyksiä jne.
Siinä muutama asia.

En tiedä miten raamattu sen kirjoittaa, mutta nuo asiat ovat kuulemma kristittyjen tiedossa. Äidin mukaan jeesus tulee hakemaan sitten omansa, kaikki uskovaiset ihmiset. Tuota äiti on puhunut jo ainakin 20-vuotta ja tarkkaa päivää tai vuotta ei ole maailmanlopulle tiedossa.

Mutta jokatapauksessa. Jos katselemme äidin teorian silmin maailman menoa nyt. Eikö se ole jo aika lähellä sitä maailmanloppua?? Teknologia alkaa olemaan jo niin pitkällä esim. kloonaustieteen silmin. Kasvihuoneilmiö näyttää vuosi vuodelta enemmän pahalta. Autiomaat leviävät. Tulvat ja maanjäristykset lisääntyvät. Sademetsät on kohta tuhottu. Luonnonvarat käytetty.

Joka paikkaan on yleistynyt "pirun merkit" kuten viivakoodit ja mikrosirut. Kaikki ovat jossakin rekisterissä. Ihmiset ovat vain materian perään ja toisarvoiseksi jäävät ihmiskontaktit, luonnon ja toisiemme kunnioitus. Kaikki on niin kylmää ja perheet hajoavat useammin.

Tuo kaikki on ollut kirjoitettuna raamattuun tavalla tai toisella. Myös koraani kirjoittaa pääpiirteittäin samankaltaisen tarinan.

Uskotko sinä maailmanlopun tulevaksi vielä? Minä en tiedä mitä uskoa. Mutta sen tiedän, että aikamoiselta maailmanlopun meiningiltä on tuntunut viime päivinä...!

2 kommenttia:

  1. Maailmanloppu on aika pelottava ajatus. Mä en halua sellaista miettiä, kuten en useita muitakaan "elämää suurempia" juttuja. Miettimällä ja pelkäämällä ei asia muutu miksikään. Faktaahan se on, että tuhoamme planeettamme kovaa vauhtia ja jossain välissä varmasti tulee tenä. Mutta ei se tapahdu vielä vuosi tuhansiin! Ja jos tapahtuu, niin ei sitten sille voi yhtään mitään.
    Parhain olisi jokaisen tehdä oma pieni osuutensa, että maailmaa säästettäisiin tuleville sukupolville. That's all we can do.

    Ikävä lukea riidasta äitisi kanssa ja ettei hän teitä tue tässä(kään) asiassa. Asunnon osto on Iso Juttu ja luulisi, että kaikki lasten isot jutut liikuttaa jotenkin vanhmpiakin... Olen tosi pahoillani puolestasi.

    Ja kaikki stressi, kiireet, sairastelut ja pieni lapsi perheessä aiheuttaa vähemmästäkin varmasti eripuraa puolisoiden välillä. Hermot on tiukoilla kaikilla. Toivottavasti pääsette välillä vähän irtautumaan arjen paineista tavalla tai toisella!!

    ISO VOIMA HALI ystäväin!

    VastaaPoista
  2. Kiitos sinulle MaaMaa <3 ! Meillä oli keskiviikkona ihana perheen yhteinen vapaa pitkästä aikaa ja se teki hyvää. Nautittiin ravintolassa hyvää ruokaa ja illalla vielä kun saatiin lapsonen nukkumaan, sytytettiin kynttilät ja pidettiin oma romanttinen ja rauhaisa parisuhdehetki. Se oli rentouttavinta ikinä! Tuollaiset hetket antavat voimia taas viikoiksi eteenpäin ja ovat kultaakin kalliimpia :))

    VastaaPoista