Miksi joidenkin ihmisten sana painavat niin paljon. Hyvät ja pahat. Pahat enemmän. Joku sinulle tärkeä ja läheinen henkilö voi musertaa hetkessä pelkillä sanoilla. Sellaisesta toipuminen saattaa kestää todella kauan. Mutta miksi? Siksi koska sitä alkaa todella miettimään onko asia oikeasti niin??
Me ihmiset olemme laumaeläimiä, peilaamme itseämme muiden mielipiteiden kautta. Tietysti välinpitämättömät ihmiset ovat asia erikseen. Heitä ei voisi vähempää muiden sanomiset kiinnostaa.
Jos saisi valita, otanko turpaan vai kuuntelenko pahimmat loukkaukset minulle rakkaalta ihmiseltä, valitsisin ensimmäisen vaihtoehdon. Henkiset haavat ovat voimakkaat ja syvät syvät, jopa parantumattomat.
Olen ollut liian monta kertaa tilanteessa jossa minut on lyöty ihmisenä lyttyyn pelkästään sanoilla. Viimeksi tiistaina. Oma äidin äitini, ihminen jota kunnioitan enemmän kuin ketään muuta, painoi sanoillaan minut maan tasalle. Polki ihmisarvoni olemattomaksi. Se sattui niin paljon ja tuli minulle sen verran suurena yllätyksenä, että jouduin jonkinlaiseen shokkiin. Sain kaksi päivää sairauslomaa koulusta, en pystynyt nukkumaan, itkin vain.
Itse tapahtuman sisältöä sen enempää erittelemättä, mummoni ei edes selitä minulle (koska ei vastaa puheluihini) mistä tämä yhtäkkinen selkään puukottaminen johtuu. Olen ihmeissäni, surullinen ja vihainen. Kuin oma äitini muuttuisi salaman iskusta piruksi. Vaikka perusluottamukseni ihmisiin on mennyt jo aikoja sitten, jaksan edelleen olla ihmeissänä. Kuinka oma mummo voi loukata niin syvästi...
Tässä surussani yritän mennä päivä kerrallaan eteenpäin. Olen menettänyt mummoni ikiajoiksi vaikkei hän olekaan kuollut. En aio yrittää ottaa enää yhteyttä enkä halua nähdä niin pahojen tekojen jälkeen mummoa enää. Kuinka voisin katsoa silmiin tai edes haluta sellaisen ihmisen lähelle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg){kind=avatar}
Tekstit
Jos tuntematon sanoo, nei loukkaa niin - ne pistää enemmänkin toisesta sisään ja suoraan ulos toisesta.
VastaaPoistaMutta rakas ihminen on kuitenkin, sen verta tärkeä että sen sanomiset sattuvat. Niitä alkaa miettimään ja vatvomaan mielessä väkisin koko aika, koska ne tulee 'rakkaan' ihmisen suusta. Ne satuttavat paljon enempi.
Loukkaukset kirjoita hiekkaan, kehut kaiverra kiveen.
VastaaPoistaNoin pitäisi toimia sekä "kirjoittaja" että "kuulija". Valitettavasti sitä helpommin uskoo pahat sanat, ja ne helposti jää mieleen myös pidemmäksi aikaa. Oletko varma, että isoäitisi on tarkoituksella sanonut pahasti? Ettei vain olisi jokin väärinkäsitys ilmassa? Onko mahdollista sinun jollain tapaa, vaikka kirjeitse, ilmaista tunteesi ja reaktiosi siihen, mitä isoäiti sanoi? Jos hän vaikka huomaisi sanoneensa väärin; tai sinun ymmärtäneen väärin. Ehkä hän pyytäisi anteeksi.
Ihan kokonaan ei mitään ovia kannattaisi ikinä sulkea, vaikka kuinka tuntuu että "tuohon en palaa!" -- jätä vähän raolleen, anna asioille mahdollisuus.
Iso hali ja tsemppiä ystäväin!
Toivottavasti tämä(kin) asia suttaantuu oikein, ja pian!