Oire osa 2

Äiti on vätys. Siis sellainen mitään aikaansaamaton henkilö. Ja en erota aina johtuuko se todellisesta laiskuudesta vai onko se kokonaan sairauden syytä.

Äiti ei ajattele itseään ja omaa terveyttään OLLENKAAN. Polttaa ketjussa sätkää ja huuhtelee tupakan maun sitten kahvilla alas. Sätkävehkeet ja purut ovat aina levällään jossakin missä pitäisi oikeasti olla hygienista kuten keittiössä. Yritä siinä sitten laittaa ruokaa, leipoa tai voidella voileipää purujen keskellä.

Äiti on reilusti ylipainoinen. Ja nyt sillä alkaa menemään selkä. Äiti ei liiku ikinä. Liikkuu sen mitä liikkuu kaupan sisällä tai kotona. Mutta yli 30 metriä kauemmas asunnostaan ei ole liikkunut vuosiin. Ei edes kauppaan tai asioille. Roskat vie kun jaksaa. Äiti käyttää muita mielisairaita kavereitaan kuskeina ja syytää bensoihin viimeiset rahansa. Edes ajatus omin voimin mihinkään kävelemisestä tuottaa tuskaa ja ahdistusta hänelle. Äiti on 50-vuotias. Pitäisikö hänellä olla elämää kenties edessä vielä 30-40 vuotta? Ei tule tapahtumaan.

Äiti ei välitä itsestään. Ei ole väliä vaikka ihonsa väri vaihtelee valkoisesta purppuran violettiin. Ei ole väliä vaikka puolet hampaista puuttuu ja ne jäljellä olevatkin ovat harmaan keltaiset. Millään ei ole mitään väliä - hänelle.

Kauppareissuilla mukaan tarttuu kahvia, maitoa, pullaa, keksejä ja kaikkea epäterveellistä.

Välinpitämättömyyttä, itseinhoa, kuolemanhalua....? Pahalta tuntuu katsoa vierestä, omaa äitiä sellaisena. Ei auta vaikka kuinka olen puhunut elämäntapojen kohentamisesta. Äiti haluaa kuolla. Mitä muutakaan se voi olla. Olen voimaton. Ja taas haluaisin normaalimman äidin. En äitiä jota saa yrittää vetää suosta yksin ja viimeisillä voimilla, eikä silti saa otetta ja luovuttaa. Siis olen jo luovuttanut, enkä jaksa edes tosissani yrittää. Kohta vajoan itsekin.