lauantaina, kesäkuuta 27

Äidin vihamiehet

Niitähän riittää. Äiti tuntuu riitaantuvan kaikkien kanssa sillä äidillä on taito vääntää draamaa pienistäkin asioista.

Kukaan sukulaisistamme ei pidä äidistä sillä kaikki häpeävät häntä ja pitävät äitiä suvun "mustana lampaana". Äiti myös lainaa jatkuvasti rahaa heiltä ja pyytää autokyytiä. He pitävät äitiä rasitteena.

Myös äidin ystävät riitaantuvat jatkuvasti äidin kanssa. Ja sitten kun äiti jälkeenpäin selittää riidan syytä, niin siinä ei tunnu olevan päätä eikä häntää.

Äiti elää huomiolla ja sillä ei ole yhtään väliä onko huomio huonoa vai hyvää. Normaalit ihmiset kalastelevat yleensä kehuja, mutta äiti on sen verran draamanhakuinen ettei häntä hetkauta vaikka maine menisi aina vaan hullummaksi. Kun häpeän tunne puuttuu...

Mietin kuitenkin nyt omaa suhdettani äidin inhokki-ihmisiin ja ihmisiin joista äiti pitää, mutta he eivät pidä äidistä. Uskokaa tai älkää, äidistä ei ole helppo edes yrittää pitää. On hänessä joitakin hyviä piirteitäkin, mutta valitettavasti ne huonot puolet jatkavat voittokulkuaan.

Jotkut ihmiset ovat pistäneet välit kerrasta poikki äidin kanssa ja eivät ole jääneet katsomaan enää lisää sekoiluita. Useimmat meistä ovat kiinni äidissä kuitenkin juuri sukulais-suhteen vuoksi. Esim. äidin oma äiti ei pidä liiemmin omasta lapsestaan, mutta tuntee velvollisuutta kuitenkin sen verran ettei ole halunnut välejä kokonaan katkaista.

Jos äiti tekee jotakin hullua niin arvaatteko keneen ollaan heti yhteydessä? No minuunpa tietenkin. Ja mitäs minä sitten teen. Olen vastuussa tilanteesta? Joudun kantamaan seuraukset niskoillani. Ja seuraavassa hetkessä huomaankin jo soittavani mielenterveystoimistoon ja kertovani mitä äidin elämässä tapahtuu. Ei ole muita kuka sen ikävän tehtävän hoitaisi. Enkä minä vanhimpana lapsena halua sälyttää sitä pikkuveljeni harteillekaan.

Niin se vaan menee, ja on aina mennyt. En voi paeta sitä mihinkään vaikka en haluaisi olla vastuunkantajana seurauksista. Mutta sen verran minulla on kuitenkin sukulais-suhdetta omaan äitiini...Etten voi perääntyä tilanteista ja nostaa käsiä pystyyn, koska sehän olisi yhtä kuin hylkäys.

Kaikki tempaukset kertovat siis yleensä aina siitä, että äidin tila on ainakin hetkellisesti huonontunut.

Jostakin kumman syystä kuitenkin äidin vihamiehet ovat minulle ihmisiä joidenka kanssa tulen toimeen ja välillä minusta tuntuu että olemme kuin samassa veneessä heidän kanssaan. Äiti on eri veneessä tietenkin. Siinä asetelmassa on suuri ristiriita, sillä minun kuuluisi kunnioittaa omaa äitiäni ja puolustaa häntä heille. Sitä en kuitenkaan ole ikinä tehnyt, mutta koen silti syvällä sisimmässäni ahdistusta. Aivan kuin pettäisin äitini, ihan vain kuuntelemallakin jotakuta kuka purkautuu minulle äidin tekemisistä. Minulla on omatunto. Ja se kolkuttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti