Sukuriita

Tässä on nyt ollut aika hulinaa viimepäivinä. Järjestin lapsemme 2-vuotis synttäreitä ja mitä jäi käteen? Ainakin erittäin paha mieli. Aikuiset ihmiset kehtasivat pitää pienen lapsemme syntymäpäiviä riitojen huipentumana. Näyttäisi siltä, että nyt on aika ottaa itseä niskasta kiinni ja puhdistaa lähipiiriä enemmänkin. Tietyt ihmiset näyttivät oikeat karvansa todella. Ja kuten arvata saattaa, rakas äitini hämmensi soppaa myös omalla kauhallaan.

Kaikki alkoi siitä, kun tätini(isän sisko) pyysi minua talvella Wanhojen tansseja katsomaan. Jouduin kuitenkin perumaan menoni vielä samana päivänä koska minulle iski aivan kamala migreeni. Siitähän tätini ei sitten pitänyt koska oli äidilleen eli mummolleni varmastikin sepustanut jotakin tyyliin"tekosyyn keksi, ettei tarvinnut lähteä". Tuo minun selän takana kyräily paljastui kun menin myöhemmin mummolla käymään. Juttelin siitä, että minulla on nyt neurologille lähete jotta migreenilääkkeet katsotaan taas kohdilleen. Siihen mummo tokaisi pokalla "Onko se nyt sitten varmasti migreeniä?". Mitäh???!!! Kaikki tietävät kuinka olen teini-ikäisestä asti kärsinyt erittäin vaikeasta migreenistä ja olen saanut siihen diagnoosin sekä lääkkeitä. Törkeää epäillä toisen sairautta! Sama kun minä epäilisin hänen sydänvikaansa!! Selvisi, että täti oli päivitellyt puhelimessa kuinka peruin hänen kanssaan sovitun menon migreenin takia ja ilmeisesti he pitivät sitä molemmat tekosyynä. Minä lähdin mummolta itkien, enkä ole sen koommin ollut yhteydessä. Eipä ole sieltäkään yhteyttä otettu vaikka ehkä se anteeksipyyntö olisi ollut kohdillaan..

Tätiin oli myöskin kuukauden verran aika kylmät välit kunnes taas aloimme pitää yhteyttä. Täti asuu täällä samalla paikkakunnalla.

Tuo mummon kommentti ei ollut ainoa laatuaan vaan ilkeitä kommentteja on tullut niin kauan kuin muistan. Tuo viimeisin taisi olla se vihoviimeinen niitti arkussa. Ei vaan jaksa enää ottaa ilkeilyitä vastaan milloin mistäkin. Rouvalle ei saa sanoa mitään takaisin sillä vain hänellä on yksinoikeus loukata...Jostain syystä mummo ei ole koskaan myöskään luottanut minuun vaan aina pitänyt valehtelijana..?? En sitäkään ymmärrä, sillä kertaakaan en ole valehdellut tms.!

Sitten alkoivat lapsemme synttärit lähestyä. Kutsuin tädin ja sanoin, että ota mummo mukaan koska en halunnut suoraan itse kutsua häntä. Kerta ei ole anteeksi pyytänyt tai soittanut niin en viitsi sitten minäkään vaivautua. Lastamme saa tulla onnittelemaan, sillä minkäs lapsi ilkeille aikuisille voi. Kutsu meni siis kiertotietä ja vielä äitikin sanoi puhelimessa että kutsun on saanut. Oli kuitenkin sanonut että "selkä on niin kovin kipeä, ei pysty tulemaan..." Okei.

Tätini ilmestyi sitten yksin synttäreille "muka" päivää liian aikaisin. Ovella jo sanoi, "ai tulinko muka päivää liian aikaisin?" ennen kuin kerkesin moikkaamaan....Eli tiesi tulevansa vääränä päivänä. Toi itseltään lahjan sekä mummolta. Sanoin että kai sitten tulet huomennakin kun on kakkua. Oletin että tietenkin tulee. Seuraavana päivänä sitten ei alkanut kuulua niin pistin viestiä jossa kysyin aikooko tulla kun kello alkoi olemaan jo paljon. Vastasi vaan "en tuu, olen yhdellä mökillä!" Toi nyt oli jo törkeyden huippu koska tätini tietää kuinka tärkeitä kaikki lähisukulaiset ovat sillä heitä on vain kourallinen täällä ja olisi tärkeää, että lähisuku myös tulisi synttäreille kun kerran on kutsuttu ja sovittu...Pistin vielä viestiä jossa kerroin pettymykseni ja hän vastasi vielä että "Kävinhän eilen jo ja kävin isäsi haudalla kertomassa kuka täyttää kaksi vuotta!" Toi oli sitten jo hulluin viesti ikinä. Sekottaa kuollut isäkin vielä tähän! Kyllä luulen, että 2-vuotias olisi kiitollisempi jos onnittelijat olisivat täällä paikan päällä kuin jossain hautausmaalla...!

Kerroin sitten asiasta äidillekin joka suureen ääneen ihmetteli (tottakai koska ovat tädin kanssa riidoissa). Iltaa kului kunnes tädiltä tuli viesti "Heips. Toivon, että mummoo ei tarvi sun äitis mennä ojentaan..miten sen kuuluu elää ja käyttäytyä. Vanha ihminen ja kasvattanut omat penskansa. En ymmärrä mikä mättää..." Tuon viestin jälkeen olin ihan kahvilla, sillä en tiennyt, että äiti oli mennyt soittamaan mummolle. Vastasin vaan" En ymmärrä, mitä on tapahtunut ja en ole vastuussa äitini tekemisistä." Herranjumala kun minua moititaan äidin sekoiluista. Täti ei ole vastannut mitään. Ja on se kumma, että jos on vanha niin on oikeus haukkua muut vaikka maan rakoon...

Yhden viestin pistin tädille vielä eilen illalla "En muuta tiedä tästä sotkusta kun että mua on loukattu aika monet kerrat vaikka en ole tehnyt mitään pahaa kellekään. Enkä voi sekaselle äitilleni yhtään mitään."

Tietysti olin todella vihainen äidilleni, että oli mennyt puuttumaan asiaan joka ei hänelle kuulu. Äidin sekoilu ja puuttuminen on melkein aina odotettavissa, mutta "terveet" ja aikuiset sukulaiset ihmetyttää.

Olen toivonut, ettei viaton lapsemme ole huomannut pettymystä äidistään, sillä sydänhän tässä särkyy lapsen puolesta.

Nyt annan tämän pölyn laskeutua enkä tee mitään.

PS. Mummolla ei ollut selkä kipeänä, vaan se oli tekosyy. Hän ei tullut ylpeyttään koska minä en ollut kutsunut...Ja sitten minua epäillään valehtelemisesta...!