Hulluja tempauksia

Yksi äidin sairauden häpeällisimpiä oireita on äkkinäiset erittäin hullut päähänpistot tai keksinnöt. Aiemmin teksteissäni onkin tullut jotain jo esille. Minulle tuli tässä mieleen muutamia tapahtumia.

Yläasteella minulla oli atk:n opettaja jolla oli hiplarin maine. Mies oli naimisissa toisen opettajan kanssa ja heillä on yhteinen lapsi. Kaikki oppilaat puhuivat keskenään kuitenkin miesopettajasta joka tykkäsi tulla turhan lähelle opettaessaan tietotekniikkaa. Kyseinen opettaja ei minua kuitenkaan häiriköinyt ja minua hän ei opettanutkaan kuin joitakin tunteja koko yläasteen aikana. Äiti sai kuitenkin kuulla tuosta opettajasta ja päätti soittaa hänelle kotiin ja valehdella että minä olin kotona puhunut äidille kuinka opettaja hiplaa! Hävetti aivan kamalasti, tottakai, kamala syytös syyttömälle. Mutta opettajien puolelta en jutusta kuullut koskaan. Ehkä kyseisestä soitosta ei koululle asti sana levinnyt. Sitä en koskaan saanut tietää.

Vuosia sitten muistan kun äidillä taisi olla psykoosi päällä, kun hän käveli lähikioskille ja sanoi että ottaa ruokaa, muttei anna rahaa. Rahat kyllä tulevat jumalalta...Jeesuksen nimeen äidin ei kuulemma tarvinnut antaa rahaa. Hän siis käveli pois kioskilta ruokakassin kanssa ilman maksamista. Miten juttu jatkui, sitä en tiedä.

Vajaa vuosi sitten äiti soitti yhtäkkiä äidilleen paniikin vallassa että on kuolemassa nälkään. Valehteli sitten siinä samalla, että minä olisin ottanut hänen viimeiset rahansa...! Äiti oli kyllä antanut ilman pyyntöä rahaa minulle 50 euroa. Mummo oli mennyt sellaiseen paniikkiin itsekin, että sydänvikaisena joutui turvautumaan sydänlääkkeisiin kohtauksen estämiseksi. Mummo soitti minulle ja mietti mitä hän vanha ja autoton ihminen voi tehdä. Yritin soittaa äidille että vien rahaa, mutta puhelin oli suljettu. Menin postiluukusta tiputtamaan sitten seteleitä jotta aikuinen ihminen ei kuolisi nälkään...Taas aivan absurdi tilanne.