Taisin olla reilun kymmenen vanha kun äidin sairastuminen alkoi näyttämään merkkejään. En tiedä mikä äidin masennuksen laukaisi, mutta silloin minä aloin nähdä ensimmäisiä merkkejä ettei äidillä ollut kaikki kohdallaan. Tietysti äidillä on voinut olla paha olo jo paljon aikaisemminkin, mutta lapsen silmin sitä olisi ollut vaikea huomata. Ainakin hänen on pitänyt salata se todella hyvin tai ehkä minä en kiinnittänyt siihen niin paljon huomiota...?
Me asuimme pienessä kerrostalokaksiossa, minä, äiti, äidin aviomies ja heidän yhteinen lapsensa (jota minä kutsun veljeksi). Veli on minua 4-vuotta nuorempi.
Isäpuoli teki reissuhommia. Oli pitkiä aikoja poissa kotoa ja sitten kun palasi kotiin oli humalassa ja väkivaltainen äitiä kohtaan. Minua tai lastansa ei kuitenkaan pahoinpidellyt vaan aina vaan äitiä.
Huono avioliitto taisi ainakin osittain tehdä tehtävänsä. Väkivalta, pettäminen (kuulin isäpuoleni nais-seikkailuista vasta paljon vanhempana) ym. Siitä se alamäki sitten alkoi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg){kind=avatar}
Tekstit
Ei tuu enää mtn!
VastaaPoistaNyt blogspot sekoilee, oli poistanut mun Ellin Elämää blogin + tunnukset, ei päästä kirjautuun niillä enää sisälle! En tajua miksi - onneks oli vielä tää yks sähköposti voimassa, ollu jo pari vuotta.
Kahton kepillä jäätä kokeillen, antaako pitää tätäkään blogia olleskaan!
Ei oikein huvittais palata esim. vuodatuksen pariin :/
T: Ent. Aada, ent. Elli..
Uusi sähköpostioste on muuten: aadannappailyt@suomi24.fi
Siltä varalta, että jos tämä pirun blogspot poistaa tämänkin tunnuksen :(