Uskonto

Äiti tuli uskoon kun olin vasta pieni taapero ja liittyi vapaakirkkoon. Samalla äiti liitti myös minut siihen. Kuljin paljon äidin mukana kokouksissa ja leireillä jotka vapaaseurakunta oli järjestänyt. Katselin ihmisiä jotka olivat toisinaan kuin huumattuja ja puhuivat jokainen eri kieltään samaan aikaan. Se oli hämmentävää, mutta siedettävää sillä usein sain keksittyä muuta puuhaa seurakunnan lapsien kanssa.

Minua tuo uskonto ei koskaan imaissut mukaansa. Sain siitä yliannostuksen. Uskon jumalaan ja taivaaseen, mutta tuosta liiallisesta palvonnasta sain tarpeekseni ja ennen ripille pääsyä erosin vapaaseurakunnasta ja liityin luterilaiseen kirkkoon. Ihan vain siitä syystä, että pääsin kavereiden kanssa nauttimaan samoista ripariseikkailuista enkä halunnut tuntea teininä itseäni piirun vertaa ulkopuolisemmaksi (kuin ehkä jo olin...?).

Myöhemmin äidin sairaus sekoittui tuohon uskontoon vai liekö uskonto ollut jopa osasyy sairastumiseen...Ihmisen mieli on täysin käsittämätön, sitä on vaikea tutkia tieteellisin keinoin ja varmoja vastauksia ei aina saada. Varsinkaan sairauksien puhkeamisen syiksi.

Äiti sai oppinsa näyttämään aina vain pelottavimmilta kun hän huusi halleluujaa psykoosin vallassa tai komensi pahoja henkiä pois meidän asunnosta kädet pystyssä lattiaa tömistämällä. Olin aina vain varmempi että tuo uskonto ei ollut minun juttuni jos se saa ihmisen niin sekaiseksi.

Olin noin kaksikymppinen, kun kävin ammattikoulua ja asuin äidin kanssa kahdestaan kerrostalokolmiossa. Äidille oli puhkeamassa psykoosi. Hän alkoi kuuntelemaan jeesuskasettejaan todella kovalla volyymilla, laulamaan ja taputtamaan käsiään. Välillä hän saattoi istahtaa tai tehdä normaaleja puuhiaan outo seisova katse silmissään, mutta kuitenkin hermostuneena.

Minua ahdisti. Yritin käydä koulua mahdollisimman normaalisti. Nauraa muiden kanssa ja olla kuin mitään outoa ei olisikaan tapahtumassa. En puhunut asiasta kenellekään koulussa. Minulla oli kuitenkin pari hyvää ystävää jotka tiesivät (eivät kuitenkaan koulussa). Hakeuduin tuohon aikaan myös mielenterveyskeskukseen sillä halusin saada purkaa noita ahdistavia tilanteita. Pääsin keskustelemaan yhden mukavan sairaanhoitajan kanssa.

Yhtenä päivänä äiti sekosi ihan täysin ja rummutti jaloillaan lattiaa huutaen halleluujaa niin että naapurit koko korttelissa kuulivat varmasti mistä oli kyse. Minä sulkeuduin oman huoneeni vaatekomeroon ja soitin mielenterveystoimistoon. Siellä he tunsivat äidin sillä sitä kautta psykiatrit olivat passittaneet hänet pakkohoitoon ainakin parikymmentä kertaa. Samana päivänä ambulanssi haki taas äidin.