sunnuntaina, toukokuuta 24

Vuosi -91

Tuo vuosiluku on syöpynyt mieleeni erityisen hyvin, sillä silloin menetin isäni.

Leikimme kerrostalolähiömme vieressä olevassa metsässä parhaan ystäväni kanssa. Paksu lumikerros peitti maan ja joulu oli kohta ovella. Olimme kivunneet ystäväni kanssa lumisen rinteen päälle kun hän kysyi "kuinka otit isäsi kuoleman?" "Mitäh, onko isä kuollut?" sain sanottua ja lähdin juoksemaan rinnettä alas kuin sumussa. Juoksin suoraan kotiin äidin luo. Äiti taisi olla kotona yksin. "Onko isä kuollut?" huusin. Äiti myönsi tilanteen ja pyysi anteeksi ettei ollut kertonut aiemmin. Minut haluttiin varjella tiedolta joulun yli. Tietysti ystäväni oli saanut jostain kuulla isäni kuolemasta ja oletti luonnollisesti minunkin jo tienneen.

Sitten tulivatkin kyyneleet. Ja ne tulivat vuolaana. Istuin koulupöytäni ääressä ja itkin. Äiti istui takanani parisängyn laidalla ja yritti lohduttaa. Olin 11-vuotias ja vuoden -91 joulusta en muista mitään.

2 kommenttia:

  1. Tiedätkö edes milloin isäsi kuoli ja miten?
    Todella pöyristyttävää käytöstä äidiltäsi :(
    Otan osaa isäsi pois menosta :(

    VastaaPoista
  2. Pistän luultavasti aiheesta vielä uutta postausta kun rohkenen, mutta lyhyesti sanottuna isä kuoli vuonna 91(otsikossa ;)) ja hänet tapettiin :( Tappaja istui linnassa 3,5 vuotta ensikertalaisena. Kiitos osanotosta!

    VastaaPoista