Diagnoosi

Milloinkohan äiti olisi ensimmäisen kerran saanut jonkinlaisen diagnoosin sairauksistaan. Luultavasti samoihin aikoihin kun itse tajusi hakea apua siihen ettei päässyt enää sängystä ylös tai silloin kun hän yritti itsemurhaa.

Yhtenä aamuna herätyskello soi. Sen oli tarkoitus herättää äiti siitä isäpuolen viereltä niin kuin kaikkina muinakin aamuina jolloin äiti heräsi, herätti sitten minut ja veljen aamutoimiin ennen koulua. Me nukuttiin kaikki samassa huoneessa. Minä kerros-sängyn alapedillä, veli yläpuolellani ja äiti sekä isäpuoli siinä parisängyllä. Olin ala-asteella.

Äiti ei kuitenkaan herännyt siihen kovaan pärinään joka kuului vanhanaikaisesta herätyskellosta. Minä heräsin ja kävin sammuttamassa punaisen kellon äidin vierestä. Kummastelin tilannetta unisissa tunnelmissa. Yritin herätellä äitiä.

Äiti ei herännyt.

Ei herännyt vaikka kuinka ravistelin. Paniikki alkoi valtaamaan mielen. Sitten herätin isäpuolen. Hän nosti äidin sängystä ja laittoi eteiseen istuma-asentoon. Äiti alkoi heräämään, mutta pökkyräisenä ja silmät yhä ummessa. Isäpuoli syöksyi keittiöön ja tajusi tyhjistä lääkepurkeista, että lääkkeitä oli otettu yöllä enemmän kuin olisi pitänyt...

Sitten alkoi toiminta. Ambulanssi paikalle. Äiti teho-osastolle. Veli ja minä mummolle. Sillä kertaa ei tarvinnut kouluun mennä. Äidille tehtiin mahalaukun puhdistus ja vähän myöhemmin samana päivänä pääsimme vierailemaan osastolle. Muuta en tuosta tapahtuneesta muista. En edes muista sen jälkeisiä päiviä.

Koska lääkkeitä oli määrätty psykiatrin toimesta niin diagnoosi oli ilmeisesti tehty ennen tuota itsemurhayritystä. Ilmeisesti masennuksesta. Ei meitä lapsia informoitu tilanteesta. Toki näimme että jotakin oli pielessä. Eihän kukaan normaali ihminen puhu puhelimessa neljää tuntia yhteen soittoon aiheuttaen tuhansien markkojen puhelinlaskuja tai yritä itsemurhaa.

Meille lapsille toitotettiin sitä että äiti on sairas, muttei mitään sen tarkempaa vaikka me olimme aina aitiopaikalla näkemässä mitä mielisairaus on. Äidin kohdalla se oli sängynpohjalla makaamista, kyyneliä, välillä riehumista, toisinaan kuvitelmia ja hurjia sairaan mielen tuottamia tarinoita ja uskomuksia. Ja enemmänkin.