Köyhyys=häpeä. Äidin pienet tulot ovat aina kertoneet minulle suoranaisesti sen mikä onkin jo ollut itsestäänselvyys. Äiti ei voi tehdä töitä. Äidillä on lisäksi ollut aina hyvä taito saada viimeisetkin lantit katoamaan. Rahan käyttö ei ole ollut millään lailla hanskassa. Surullista. Sillä äidin toimista ja vastuuttomuudesta olemme me lapset toki saaneet osamme. Ja se sattui.
Minä unelmoin omakotitaloasumisesta kaupungin vuokrakaksion sijaan. Halusin oman huoneen ja viihtyisän kodin. Unelmoin kivoista vaatteista ja asusteista. Minusta tuntui ettei minulla ollut mitään mitä muilla oli. Isän kuoltua aloin saamaan pientä eläkettä tililleni, jolla sitten itsenäisesti kustansin monet tarpeeni huonekaluista vaatteisiin. Jos jollekin kalliimmalle olisi ollut tarvetta, sitä varten olivat unelmat. Oli paha olla. Koulussa jo ala-asteella oli selvä jako rikkaiden ja köyhien/friikkien välillä. Väärät vaatteet ja pelkkä asuinalue pistettiin merkille. Kadehdin jopa normaalia perhe-elämää ja duunarien lapsia. Minä en kuulunut edes niihin.
Velkaannuin auttamattomasti muuttaessani omaan asuntoon lukiovuosien aikana, heti täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Ilman opintolainaa en olisi pärjännyt.
Minussa elää katkeruus. Jopa työttömät osaavat säästeliäinä elättää jälkipolvensa kylvämällä heihin rahan käytön viisauksia ja vastuuta. Minä jouduin opiskelemaan saman kantapään kautta. Eihän kukaan minulle näyttänyt kuin huonoa esimerkkiä.
Tuhlailu ja holtittomuus kuuluvat äidin sairauteen. Turha siis olla katkera (?) Milläs revin tämän kiukun sisältäni kun en saanut vaikkapa ajokorttia ja autoa vanhemmiltani. Tukea oman asunnon perustamiseen. Raha-apua opiskeluihin tai matkoihin. Tai muuten vaan apua tiukkaan tilanteeseen. Eipä olisi tarvinnut elää pienessä opiskelijaboksissa niin montaa vuotta pelkällä makaroonilla ja kaurapuurolla.
Elämänkoulu, sitä koulua käyn vieläkin, sillä tänä päivänäkin maksan pankille siitä köyhyyden turvasta jota opiskelijan oli mahdollista saada. Menneisyyttä ei pääse pakoon vaikka kuinka lujaa juoksisi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg){kind=avatar}
Tekstit
Sanotaan, ettei raha tuo onnea. Mutta totuus on, että kyllä rahaa tarvitsee ihan perusasioihinkin, joita ilman ei voi olla.
VastaaPoistaRakkaus lämmittää mieltä, mutta sähköä tarttee jotta talo on lämmin - eikä itse talokaan ole ilmainen.
Varmasti on ollut rankkaa ja on vieläkin, sinulla.
Yritä kuitenkin keskittyä siihen, mitä sinulla ON, enemmän kuin niihin mitä ei ole. Sinulla on kuitenkin paljon! ...
Todellinen elämänilo on aineellisen ulottuvuuden ulkopuolella.
Kuulostaa kliseelle, mutta totta.
Iso hali ja voimia tähänkin päivään, ystävä! <3
Nuo tuppaa sannoon, ettei raha tuo onnea.
VastaaPoistaMutta tiedä sitten häntä - itselläni äiti ei kylläkään ollut sairas, mutta olin hänelle jotenkin ''vastenmielinen'' tms. Koska hän ei maksanut minulle mm. omaan asuntoon muuttoa/ei edes avittanut senttiäkään. Ei maksanut ajokorttia - ei maksanut mitään!
Veljelleni sen sijaan osti auton, maksoi kortin, avitti omaan kämppään muutossa ym.
Siksi olenkin itse oppinut elämään asian kanssa, siksi minusta on tullut pihi ja saita, en ole käynyt yli 1vuoteen vaate ostoksilla - koen etten muka tarvitse mitään, ettei muka ole vara; sen kerranko on edes vähän ylimäärästä niin ei, ei pysty meneen ostoksille!