Valoa tunnelin päässä?

Tein eilen ratkaisevan päätöksen. Päätin vihdoin hakea apua tähän stressiin ja uupumukseen. Varasin ajan yksityiseltä lääkäriltä ja aika oli tänään. Hommat lähtivät rullaamaan saman tien. Naislääkäri, erittäin sympaattinen ja lämmin ihminen, kuunteli minua 45 minuuttia. Voitteko ajatella? Terveyskeskuslääkäri kuuntelee sinua max. 15 min. ja toivottaa tervemenoa. Olipa onni että eksyin ihanalle lääkärille - käynti 55,00 euroa. Sen voin hyvinkin maksaa asioiden selkiinnyttämiseksi.

Lääkäri kirjoitti pitkän hoitokertomuksen siinä samalla ja tulosti tarkastukseni jälkeen sen ulos. Seuraava askel oli ottaa perheneuvolaan yhteys - lääkärin kehoituksesta. Siellä työskentelee psykologeja jotka pitävät ensisijaisen tärkeinä perheitä joissa pieniä lapsia. Sain jo tänään perheneuvolan psykologin puhelimen päähän. Ajan olisin saanut jo huomiseksi, mutta sanoin pääseväni maanantaina, sillä koulusta on silloin etäpäivä. Sain ajan maanantaille. Psykologi langan päässä kysyi - jaksanko maanantaihin? Kyllä jaksan, vastasin. Minulle on puoli voittoa että tiedän avun olevan tulossa ja joku välittää, auttaa.

Puhelun jälkeen kyyneleet tulivat. Helpotuksesta. Mies oli siinä vieressä hiljaa, ei osannut sanoa mitään. Sanoja ei tarvittu. Lapsi oli päiväunilla, sain itkeä pahan olon pois. Ja se helpotti.