Hengähdystauko

Viime päivinä olen ollut vähän alamaissa. En tiedä sitten johtuuko se stressistä, väsymyksestä vai mistä. Blogiinkaan ei ole syntynyt tekstiä. Yksi syy siihen on kyllä varmasti se, että en ole ollut vähään aikaan tekemisissä äidin kanssa. Pakko pitää taukoa taas. Eli kun äiti ei ole ollut näköpiirissä, niin muistotkin ovat jääneet taas taka-alalle. Toisaalta ihan hyvä, sillä on raskasta jos kaikki huonot muistot pulpahtavat pinnalle uudestaan ja uudestaan.

Minulla on elokuussa syntymäpäivät. En niitä sen kummemmin vietä, mutta tänään minulle tuli postia. Muun postin joukosta erottui punainen kirjekuori ja siinä oli selkeästi äidin käsialalla kirjoitettu nimeni sekä osoite. Vaikka äiti asuu vain joidenkin kilometrien päässä, oli kirje postitettu eikä tuotu postilaatikkoon...Odotin jotakin suurta draamaa tai vuodatusta, mutta kaikessa lyhykäisyydessä kirjekuoresta löytyi vain onnittelukortti ja "äiti" allekirjoituksena. Ei muuta. Äiti halusi muistuttaa olemassaolostaan jotenkin yksinkertaisesti, oletan, sillä synttäreihin on aikaa vielä reilu viikko ja posti kulkee päivässä...