Tänään olen saanut taas kuulla ison litanian äidin tekemisistä ja asialla oli, kukapas muukaan, kuin mummoni (äidin äiti). Siitä on tullut tapa, että aina kun puhumme mummon kanssa, keskustelu kääntyy äitiin. Tänäänkin soitin mummolle vain kysyäkseni haluaako hän lähteä mukaani isompaan kauppaan (naapurikaupunkiin). Oli niin kipeä ettei jaksanut, mutta purki kuitenkin äidistä johtuvan vihastuksen puhelumme aikana.
Äidillä on tapana soitella mummolle monta kertaa päivässä ihan vaan kertoakseen jos vaikka tiskasi tai vei roskat...Mummo alkaa olemaan aika kypsä turhiin soittoihin. Äidillä kun ei ole muuta elämää kuin makoilu kotona ja soitteleminen. Ihan kaikki valittavat äidin soitteluista. Se on rasittavaa, ihan kaikista. Ymmärrän ja he ymmärtävät kyllä miksi vaihdoin puhelin numeroni enkä antanut uutta numeroa äidille.
Vihastuttaa mielettömästi että puhelinterroristilla saa olla puhelin! Pitäisi lailla kieltää! Vanhaa äitiäänkin vaivaa jatkuvalla rimputtelulla. Tuo pakkomielteinen soittelu on vaivannut äitiä niin kauan kuin muistan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg){kind=avatar}
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti