Olen ollut todella väsynyt ja uuvuksissa viime päivinä. Pyörittelin mielessäni yhtä vaihtoehtoa. Jospa pääsisin taas juttelemaan vanhalle tutulle sairaanhoitajalle mielenterveyskeskukseen. Purkamaan mieltä painavia asioita. Ajatus avun olemassaolosta jo helpotti. Tosin viime puhumiskerrasta minulle jäi paha mieli. Koska kunta tarjoaa kyseiset mielenterveyspalvelut, niin veronmaksajat maksaa ne. Kyseinen sairaanhoitaja kertoi aiemmin paljonko yksi 45- minuuttinen maksaa - valtiolle, veronmaksajille. En ilmeisesti ollut tarpeeksi "pipipäinen" jotta voisin käyttää psykiatrisia palveluja kunnassamme. Voi jestas! Jos olen väsynyt, uupunut, asiat painaa jne. niin haluaisin hakea apua ajoissa, enkä vasta sitten kun ei enää jaksa! Ennaltaehkäisevästi...Tiedättehän...
Otin sitten rohkeasti puhelimen kouraan eilen - sadannen kerran. Oli todella suuri kynnys painaa kännykän vihreää nappia . Sain tutun hoitajan puhelimen päähän. Tuomio oli tyly. Pidättelin kyyneleitä. "Täällä on puolet porukasta lomautettuna...". "Kuinka kiireellinen asiasi on...?" "Onko se ensiaputasoa?" "Minä jään viikon päästä lomalle." Sitten aloin vähättelemään ongelmaani. "Ei kai tässä mikään hoppu ole.." "Kai niitä minua kiireellisimpiäkin tapauksia on..." Puhelun jälkeen puhkesin itkuun.
Psykologille tarvitsee lähetteen lääkäriltä. En todellakaan halua mennä omalle lääkärille juttelemaan uupumuksestani. Kerran kun he terveyskeskuksessa kirjaavat sinne vähänkin mielenterveyttä hipovia ongelmia, niin myöhemmin he eivät usko minua muissa asioissa. Senhän tietää.
Hoitaja sanoi että hänen hoitajaparinsa voi tarjota ongelmieni kartoittamisaikaa elokuulle. Ottavat tekstiviestitse yhteyttä. Sitten he katsovat tarvitsenko psykologia. Kylläpäs on kiemuraista ja byrokraattista! Ei ihme että kynnys avun hakemiseen on suuri! Pitäisi vaan jatkaa asioiden pyörittelyä omassa päässä. Puhelun jälkeen tuli vielä pahempi olo ja koko loppupäivän olin erittäin ahdistunut.
Odottelen tässä vieläkin yhteydenottoa. Eipä ole kuulunut. Onko minut unohdettu? Nimeni präntätty pienelle muistilapulle ja lappu kadotettu?
Tuntuu kamalalta ajatukselta että apua annetaan vain akuutteihin tapauksiin kuten psykooseihin tai muille jotka tarvitsevat esim. kriisiapua äkillisien elämänmuutoksien sattuessa.
Minusta ei edes näy ulospäin että olen todella väsynyt. Pitäisi varmaan mennä hirttonaru kaulassa mtk:n tiskille niin aika irtoaisi. Kamalaa, todella kamalaa. Se että apua ei olekaan saatavilla tarvittaessa, on pelottavaa.
Olisi myös plussaa että saisi puhua henkilölle joka kuuntelee eikä vain huokaile vastaukseksi minun "pieniin" ongelmiini.
Katsotaan tuleeko sitä yhteydenottoa. Jos ei, harkitsen todella kannattaako soittaa uudestaan. Eli jatkanko piittaamatta väsymyksestä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg){kind=avatar}
Tekstit
Herranjestas mita meininkia!! Kylla apua pitais saada heti kun sita tarvitsee...inhoan tata Suomen terveydenhuoltojarjestelmaa. On epainhimillista jonotuttaa ihmisia kuukausikaupalla silla toivolla vaan etta ei he mitaan tee, ainoastaan koska ei ole resursseja palkata tarpeeksi vakea. Mutta eihan tama ole isoin ongelma, lisaa liksaa ja uusia autoja vaan kansanedustajille!! Vihastuttaa!!
VastaaPoistaRakas ystavani, koeta jaksaa ja kirjoita tanne mahdollisimman usein tunteistasi. Kunpa voisin lahettaa jonkun asiantuntevan vierellesi auttamaan seka lieventamaan oloasi. Olen kuitenkin henkisesti vierellasi....
Tulipa paha mieli puolestasi. Ja miten vahan ns. ammatti ihminen tajuaa mita suustaan paastelee- jösses mika hoitaja!
VastaaPoistaSuomessa mielentervyspotilasmaara vaan kasvaa, enka yhtaan ihmettele tuolla avunanto ja "hoitotyylilla".
Halitus taalta kaukaa.
Kiitos tuesta :) Kaikki tuki on tervetullutta ja ystävät tärkeitä.
VastaaPoistaToista päivää odotin jo tekstiviestiä tai puhelua mtk:sta, mutta eipä kuulunut...:(
Menen päivä kerrallaan ja odotan auringonpaistetta ja lisää energiaa :) Ehkä tämä on vain kausi. Ruuhkavuodet pienten lasten kanssa ovat todellakin kuormittavia toisinaan!