Sääliä, vihaa, tunteiden sekamelskaa

Äiti otti minuun yhteyttä muutama päivä sitten veljeni kautta. Äidillä ei ole minun puhelin numeroa, enkä sitä hänelle anna. Äiti halusi ottaa lapsen hoitoon kun kuulemma veljen lapsikin olisi menossa lauantaina. Minulla oli kamala migreeni ja tiesin että se saattaa jatkua vielä päivätolkulla (se aika kuusta). Suostuin sitten. Lauantaina heitin lapsen sinne ja sanoin tulevani noutamaan parin tunnin päästä.

Näin äidin pitkästä aikaa enkä voinut katsoa edes häntä silmiin. Varmasti näki kilometrin päähän että koko tilanne oli minulle epämukava. Äiti avasi meille oven tukka pystyssä ja oli tyylilleen uskollisena pukeutunut vähemmän kauniisiin lökävaatteisiin. Veljen muksu ei ollut vielä saapunut paikalle. Äiti aloitti nauramaan paniikkinaurua ja se kuulosti todella hullulta. Jeesuskasetti soi taustalla. "Onpas ihana nähdä pitkästä aikaa" hän kiljaisi naurun seasta. Minua arvelutti koko tilanne. Mutta olkoon, ajattelin, minulla on kamala migreeni ja kai ne pari tuntia pärjää. Oli pakko päästä lepäämään.

Parin tunnin päästä palasin äidin asunnolle ja nyt vasta pääsin näkemään asunnon paremmin sisältä sillä istahdin sohvalle hetkeksi. Mattoja ei ollut lattialla, mutta tupakanpuruja kyllä riitti. Siellä ne lapset konttailivat purujen seassa ja ties minkä lian. Tuntui pahalta ettei hän ollut saanut sen verran siivottua ennen lapsien tuloa, että olisi edes isoimmat roskat saanut pois. Kuitenkin lapsien kyläilystä oli sovittu pari päivää aikaisemmin.

Huomasin äidin myös paisuneen vielä entisestään. Päättelin kaikesta näkemästäni, että äidillä oli ollut pitkä jakso neljän seinän sisällä. Nukkumista, tupakkaa, kahvia ja mässäämistä. Selviä mökkiytymisen merkkejä näkyi. Epänormaali nauru oli yksi niistä.

Kysyin lapsilta että mitenkäs teillä on mennyt täällä mummin kanssa. Äiti vastasi itse kysymykseen kovalla volyymilla ennen kuin lapset pääsivät edes suutaan aukaisemaan. "Hyvin meillä on mennyt!".

Minusta tuntuu etten jätä lastani äidin hoitoon enää edes lyhyiksi ajoiksi. Saa hän lastani nähdä, joskus, ja valvotuissa olosuhteissa. Eli paikalla tulee aina olemaan myös joku täysijärkinen aikuinen. En antaisi itselleni ikinä anteeksi jos jotain sattuisi. Puhuin asiasta myös veljelleni jolla on ollut samantapaisia mietteitä. Uskaltaako äidille jättää lasta hoitoon enää ollenkaan.