Pakenemista ja pelkoa

Muistan useita kertoja, kun jouduimme lähtemään äidin kanssa evakkoon ja pakenemaan omasta kodistamme. Syynä oli väkivaltainen isäpuoli. Jälkeenpäin tunnen suurta sympatiaa äitiäni kohtaan, kun tajuan mitä hän kärsi tuon huonon avioliiton aikana. Uskon edelleen että monet tapahtumat ajoivat äitiä yhä lähemmäs sairastumista sillä useimmat niistä tapahtuivat ennen sitä.

Muutama muisto pakenemistilanteista.

Yksi talviyö tilanne kiristyi kotona ja ilmeisesti äidillä suuri pelko tulla pahoinpidellyksi sillä me lähdimme äidin kanssa ulos karkuun eikä me keritty edes pukeutumaan sillä me juoksimme ulkona pelkissä yöpaidoissa. Oli tulipalopakkanen kun äiti talutti minua tien yli toisen kerrostalon pihaan. Palelin lyhyessä yöpaidassani. Alimmassa kerroksessa asui isän veli perheineen joten suuntasimme sinne. Alaovet olivat lukossa, mutta äiti sai jonkun avaamaan meille oven heittämällä lumipalloja ikkunaan. Sen yön me vietimme isäni alkoholistiveljen ja hänen perheensä viinanhajuisessa ja tunkkaisessa asunnossa, jo valmiiksi yöasuihin pukeutuneina. Olin ala-asteella, mutta tarkkaa ikääni en muista.

• 
  

Isäpuolen veli asui perheineen omakotitalossa kun meidän perhe lähti sinne kylään. Isäpuoli alkoi ottamaan viinaa veljensä kanssa. Seuraavaksi muistankin vain kun isäpuoleni veljen vaimo yritti estää kännistä isäpuoltani tappamasta äitiä. Äiti oli ilmeisesti pakenemassa ovesta kun humalainen isäpuoli oli saanut jostakin käsiinsä pitkävartisen harjan. Harjaa kohottaen muistan vain hänen sanat "minä tapan sinut!". Seisoin siinä vieressä ja näin koko tilanteen. Pääsimme taas jotenkin ihmeen kaupalla pakenemaan äidin kanssa ulos, jonne oli soitettu poliisit. Kohta istuimmekin äidin kanssa poliisiauton takapenkiltä. Saimme heiltä kyydin pois sieltä.

• 
  

Kerran kerrostalossa asuessamme muistan kun äiti antoi minulle luvan mennä ystävälleni yökylään. Ystäväni asui äitinsä ja siskonsa kanssa samassa rapussa ylimmässä kerroksessa. Meillä oli hauskaa, katsoimme televisiota ja leikimme. Myöhään illalla kun vielä olimme hereillä joku koputti oveen. Ystäväni äiti ei kuitenkaan uskaltanut avata ovea enää siihen aikaan. Talossamme asui paljon alkoholisteja ja meitä pelotti yöllinen koputtelu. Seuraavana aamuna selvisi, että se koputtaja olikin äitini. Hän oli joutunut pakenemaan taas nopeasti väkivaltaisesta tilanteesta ja oli nukkunut rappukäytävässä koko yön asunaan pelkkä yöpaita. Minulle tuli todella paha mieli äidin puolesta koska näin hänet niin haavoittuneena. Tunsin myös jollakin lailla todella huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä kun emme olleet avanneet ovea äidille.

• 
  

Tiedän että suurimmasta osasta kamalista tapahtumista en tiedä mitään sillä saatoin olla yökylässä viikonloppuisin tai lomilla sukulaisilla tai mummolassa. Äiti on kärsinyt huonossa liitossaan mutta on onnistunut peittämään monia tilanteita meiltä lapsilta.