Lääkkeiden orja

Pohdin itsekseni että ihminen joka syö mielettömät määrät erilaisia psyykelääkkeitä, hukuttaa lääkkeisiin itsensä, oman minuutensa. Lääkkeet muokkaavat käyttäytymistä, ajatuksia, mielentilaa, unen laatua, ruokahaluja, ihan kaikkea. Aika hurjaa.

Äiti on syönyt lääkkeitä suuret määrät ainakin pari vuosikymmentä. Joskus on käynyt erittäin hullusti kun äiti on saanut päähänpiston lopettaa lääkityksen hetkessä ja ominpäin. Mieli onkin tehnyt tepposet. On puhjennut psykoosi tai jokin muu mielen myrsky.

Siitä syystä, että äiti on aikoinaan päättänyt omin päin lääkityksen lopettamisesta, ovat lääkärit antaneet äidille piikillä psyykelääkitystä esim. joka toinen tai joka kolmas kuukausi eli sellaisen lääkityksen vaikutusaika on pidempi. Tosin en tiedä käykö äiti piikillä enää vai kontrolloiko lääkäri muutoin lääkkeiden ottamista.

Muistan monia kertoja kun äiti oli joutunut mielisairaalaan ja me menimme veljen kanssa (tai sitten minä ja joku sossun täti) vierailemaan äidin luona. Äiti oli usein todella rajun näköinen. Oli pakkoliikkeitä tai selvää levottomuutta liikehdinnässä. Äiti sanoi aina että se johtui lääkkeistä joita hänelle siellä annetaan ja kokeillaan. Mikä oli totuus, on toinen juttu. Ei meille tullut koskaan kukaan selittämään mistä mikäkin johtuu. Olisi kuitenkin kiitettävää pitää lähiomaiset ajan tasalla, varsinkin jos he menevät vierailemaan sairaalaan. Mielisairaalavierailut eivät olleet mieluisia, mutta eivät kamaliakaan sillä tiesin, että äidistä pidetään huolta.