Uupunut äiti

Tein taas yhden testin jossa testattiin sitä "kuinka stressaantunut olet?" Ajattelin, että tulee joku suhteellisen normaali tulos, mutta järkytyksekseni luin tuloksen: "olet todella stressaantunut!" Vaikkei kaikenmaailman testeihin ehkä ole luottamista niin tuollainen tulos pistää kuitenkin mietteliääksi. Ja tiedänhän tilanteeni kuitenkin ilman tuota testiäkin. Ketä minä yrittäisin huiputtaa kuin itseäni.

Tilanteen tekee vaikeaksi se, että on vaan pakko sopeutua. Sopeutua stressiin ja siihen että olen yksin kotona uhmaikäisen lapsen kanssa päivät pitkät. Kaipaisin konkreettista lapsenhoitoapua niin paljon. Haluaisin hengittää. Tehdä omia juttuja.

Kävisikö tämä arjen pyörittäminen kepeämmin ja tuntuisi vähemmän stressaavalta jos minulla olisi ollut kaikki hyvin omassa lapsuudessani ja se olisi ollut stressitön? Väistämättä sitä pohtii. Vai olenko vain todella heikko? En halua uskoa niin. En halua olla heikko. Kuitenkin niin moni äiti on kunnialla kasvattanut isonkin katraan lapsia voittajana, ilman murtumista. Miksen minä selviäisi yhden lapsen kanssa? Niin, miksen.